Huh, huh, kiirettä on pitänyt ja päivitykset jääneet vähiin, pahoittelen. Kaikille pennuille on koti löytynyt ja tulevat omistajatkin olen nyt tavannut. Kaikki näyttää siis hyvältä. Jokaiseen kotiin koira on tulossa kaveriksi ja toivotuksi perheenjäseneksi, jokainen puuhaa sitten oman mielenkiintonsa mukaan sellaista, mikä hyvältä tuntuu on se sitten retkeilyä tai agilityä. Tytöt lähtevät Oulun seudulle ja kaksi poikaa Savonlinnan suuntaan ja Siilinjärven lähistöllekin jää kaksi poikaa.

Pentujen reviiri on laajentunut hurjasti, porukka on ominut koko alakerran käyttöönsä. Toki välillä ovat edelleen "omassa huoneessaan", mutta paljon aikaa ne viettävät muiden mukana arjen askareissa. Pyrykin suhtautuu niihin varsin pitkämielisesti, samoin Susi-kissa. On aika hauska tulla kotiin kun vastassa ovat isot koirat ja lauma vimmatusti häntäänsä heiluttavia pentuja!

On paljon helpompi seurata niitä muutenkin kun eivät ole vain omissa tiloissa vaan mukana perheen touhuissa niinkuin muutkin. Ongelmaksi meinaa tosin muodostua se, että kun pennut tietävät maailman olevan yhtä huonetta suurempi, niillä on vimmattu halu siihen tutustua ja huuto portilla on sen mukainen. Ne myös nauttivat ihmisseurasta siinä määrin, että on tosi vaikea tehdä yhtään mitään kun lauma on lähellä. Tänään siivosin pentuhuonetta ja avasin portin, että pennut poistuisivat huoneesta, mutta mitä vielä. Lopulta päädyin aitaamaan itseni pentuhuoneeseen siivoamaan pentujen huutaessa vimmatusti aidan toisella puolen kun eivät saaneet auttaa... Aika tasaisen tuntuista sakkia pennut tuntuvat olevan, pieniä eroja alkaa kuitenkin jo hahmottua. Toivottavasti Kirsti ja Satu pääsevät tekemään pentutestiä niinkuin on suunniteltu.

Kiinteään ruokaan siirryttiin toden teolla viikko sitten ja nyt pennut syövät neljästi päivässä jauhelihapuuroa ja vähän on maisteltu jo pentunappulaakin. Syömisen suhteen ei ole ollut mitään ongelmia, kupit tyhjenevät hetkessä.  Eilen annoin rustoluita järsittäviksi ja hyvin maistuivat nekin.

Ulkoilleetkin pennut ovat ja se tuntuisi niitä kovasti kiinnostavan. Harmi että vuodenaika on mikä on, olisi tosi kiva jos voisi ulkoilla enemmän. Porukka retkeilee oikein reippaasti pitkin pihaa, ketään ei maailma tunnu pelottavan. Melkein toivoisin, että vähän pelottaisi, sen verran itsenäisesti tuolla liikkuvat. Siinä onkin tuleville omistajille työmaata...

Eilen paistoi aurinko ja Seijan kanssa otettiin kuvia pihalla, toivottavasti saan ne pian tänne nimien kera. Jos ei tänään onnistu, sitten homma jää ensi viikkoon. Ollaan näet huomenna lähdössä Helsingin reissulle ja takaisin olisi tarkoitus tulla maanantaina. Ystäväni Sari ja äitini ovat urhoollisesti lupautuneet huolehtimaan hunnilaumasta, hevosista, kanoista, kissasta ja gerbiileistä sekä pitämään talo pystyssä. Tänään tulee paha piikittäjätäti laittamaan mikrosirut ja sitten saadaan paperit nimineen eteenpäin.